Tampere -18

Suistamon Sähkö: Tampere-18 – eli kuinka kansantanssista tuli räppibiisi ja kansalaisrauhanlaulu, viimehetken täytebiisistä sinkkujulkaisu, ja kuinka vihapuhe muuttui sotarikoksiksi

 

Download image

Eero Grundström 30.11.2018.

Rauhanlaulu, LOL

“Nyt ei tapella, nyt tanssitaan” “kunhan ei historiaa aleta toistaa” Eikö tuo nyt ole vähän naiivia, miksi bilebändi tekee rauhanlaulun vuonna 2018? Kyllä ihmissuhdebiisi, tai edes ironisempi ote toimisi paremmin, sitäpaitsi historiahan jo loppui demokratian ja markkinatalouden voittoon, käydyistä sodista otettiin opiksi ja uusia ei tule, paitsi ehkä jossain kaukaisilla barbaarialueilla mutta ei meillä. Ei jatkoon.

Maailman parhaat sotarikolliset

Sisällis-100 on konsensus-Suomelle hankalasti “juhlittava” juhlavuosi. Sadan vuoden jälkeenkin vaikuttavat haavat, mielivaltaiset sotarikokset, keskitysleirit teloituksineen, hävinneen ja hävitetyn osapuolen alistaminen eivät ole  sellaista “maailman parasta” mitä tekee mieli hehkuttaa. Mutta ei kai sentään uusinnasta ole pelkoa? Nyt kun fasistiset ideat nostavat päätään ympäri maailmaa ja poliittinen väkivalta on kasvamaan päin kannattaa ainakin ottaa historian kertauskurssi.

Lähempääkin nykyaikaa löytyy esimerkkejä, mm. Jugoslavian väkivaltainen hajoaminen on hyvä esimerkki siitä miten määrätietoisella propagandalla saatiin suht rauhassa rinnakkain eläneet ihmiset sotimaan toisiaan vastaan.

Ja muistutus tähän kohtaan: samaan aikaan voi olla voimassa kaksi asiaa:

1) Ideologia- ja luokkakonfliktit läpäisevät yhteiskunnan ja intressit voivat olla vastakkaisia. Valheelliseen “konsensukseen” ei ole tarvetta.
2) Voimme silti elää yhdessä tappamatta toisiamme.

Kaunis on kuolla ja hurmehella peittää maa

Mieti mitä laulat, saatat saada sen. Sata vuotta sitten sitä saatiin, kaunis oli kuolla ja honkien humina kuului hautojen päältä. Sotaretoriikka ja väkivaltafantasiat, vihanlietsonta ja vihollisen epäinhimillistäminen ovat niin isänmaallisten kuin vallankumouksellistenkin laulujen perusmenoa. Ja tarpeen ne ovatkin, mieli tarvitsee muokkausta ja opittujen asenteiden jatkuvaa uusintamista, ei se muuten kestäisi tappamista. Nykyään ei enää lauleta, nyt tehdään meemejä, perustetaan Youtube-kanavia ja täytetään netissä kommenttiosiot vihalla.

Kännissä ja läpällä

Sota ei ole kunnian kenttä. Ylen dokumenttikuunnelmasta 1918 – Äänien kirja https://areena.yle.fi/1-4462469 kävi ilmi miten satunnaista ja mielivaltaista tappaminen oli: miesporukat teloittivat omin päin, huomattavan usein “kännissä ja läpällä” vankeja. Kovuutensa osoittaakseen, huvitellakseen. Mites sen toksisen maskuliinisuuden ja vihapuheen kanssa? Tarpeeksi kun kiihottaa niin kyllä kiihottuu. Mites nykään? “Se on vain puhetta…” Niin, puhetta joka luo sellaisia ihmisiä kuin esim. Anders Breivik.

Täytebiisit olikin parhaita

Etkot, pectopaн ja etnoteknoa -levyn ohjelmistoa kootessa, ihan viime metreillä, tippui yksi ralli pois ja kokeilimme josko aukon voisi täyttää kierrätysmateriaalilla. Suistamon Sähkö teki kesällä 2018 musiikin Pispalan Sottiisin kansantanssispektaakkeliin “Työ ja ilonpito”. Perinteisiä tansseja sadan vuoden takaa, mutta myös uutta musiikkia. Ajankuvaksi ja toistuvaksi teemabiisiksi tilattiin versio Kerenskistä. https://www.youtube.com/watch?v=ztJvhfz11Dk  Siinä olikin vähän päänraapimista. Sadan vuoden takainen nationalistinen propagandaversio pyörii nykyään lähinnä äärioikeiston keskuudessa ja tuntui että mikään tikku ei ole niin pitkä että sillä haluaisi koko biisiin koskea. Mutta niin vain tuli Kerenski sovellettua, ja vieläpä kahteen kertaan, ja päätyivät vielä levyllekin molemmat! Sillä olihan siihen muitakin sanoja, mm. M.A.Nummisen tunnetuksi tekemät “maailma se on kuin silkkiä vaan”. Siitä teimme oman versiomme jossa yhdistyy biletyksen rempseän ilonen ja pakonomaisen itsetuhoiset puolet. https://open.spotify.com/track/6gjc7TJh5PtSJ5YT6IwDxa Tampere 18 -biisissä taas Kerenski kuuluu kaukaisempana viittauksena mutta jos kuuntelet kertosäettä niin huomaat yhteiset juuret.

“Kuka historiaa kirjoittaa ja miten sitä luetaan?”

Tanssiprojektiin tarvittiin siis “sovinnollinen” vuoden 1918 tapahtumia käsittelevä teksti. Mietin että ei, minä olen ihan liian puolueellinen punikki tähän hommaan, kirjoittakoon Tuomas historiasta. Anne-Marin transsiin vievät Notka-riffit, kohottavan kaihoisa sanaton kertosäe ja Tuomaksen rap alkoivat tuntua niin hyvältä että tämähän pitää äänittää. Tehtiin versio mutta ei tuntunut vielä valmiilta. 1918 oli, mutta halusin mukaan myös vuoden 2018 ja niinpä historia kehystettiin alku- ja loppusäkeistöillä ja kahdella lisäräppärillä ja niin saatiin biisi pakettiin. On selvää että en ole mitenkään puolueeton värssyissäni, mutta tilanteessa jossa kotimainen poliittisen väkivallan ja terrorismin uhka tulee lähinnä äärioikealta voi antifa-painotus olla ymmärrettävä. Mutta viesti menee yhtälailla tovereille vasemmalla: ei lähdetä niihin väkivaltahommiin, kokeiltiin jo sata vuotta sitten, ei tarvi enää.

“Mitä värejä huomenna puetaan?”

Ei ole kaartit kadulla. Pidetään se, yksityisistä “turvajoukoista” ei seuraa mitään hyvää. Väkivalta aiheuttaa väkivaltaa, valtaa pitää kumota muilla keinoilla. Sata vuotta sitten tavalliset ihmiset pystyivät hirveimpiin sotarikoksiin, kyllä mekin pystymme jos tarpeeksi kauan menemme siihen suuntaan. Meillä oli kuolemanleirejä silloin, ja tänään nettikeskustelijat hekumoivat leiritysajatuksilla. Siksi kirjoitin rivit:

“Tänään puheet kovenee ja huomenna toimeksi, verkkosoturi unohti et sodassa kuolee oikeesti. Sisällis-100, pitääkö vielä kerrata, Hennala, riittäiskö yksi kerta vaan Tampere-18, kanna kauas pauhu, Suistamon Sähkö, kansalaisrauhanlaulu”

Poliittiset jakolinjat eivät mene aivan samoilla kohdilla ja perusteilla kuin 100 vuotta sitten ja nykyajan vitsauksena kaiken muun lisäksi se miten köyhiä ohjaillaan toistensa kimppuun. Hajoita ja hallitse: laita ne syyttämään maahanmuuttajia niin eivät syytä meitä tai tule luokkatietoisiksi. Bonuksena saa vasemmiston voimia sidottua antifasismiin antikapitalismin sijaan. Rahvas tapelkoon, me otetaan rahat ja juostaan.

Tänään, Tampereella-18 pitää keksiä uudestaan toivo ja tulevaisuudenusko. Jospa elämä ei olekaan talous-, pudotus- ja nollasummapeliä?

Kokemusasiantuntija -18

Levyllä “”Tampere-18” introna on “Tora” https://open.spotify.com/track/4Jq50T99s3602QC7bBW9oW jossa sanansa sanoo myös Yrjö Kallinen, https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/10/12/elammeko-unessa mies joka ei koskaan kuulunut punakaartiin ja oli väkivaltaista kumousta vastaan, mutta sodassa pelkkä sosiaalidemokraattius riitti kuolemantuomioon, useamman kerran. Teloitukset välttänyt pasifisti joka päätyi Suomen puolustusministeriksi toisen maailmansodan jälkeen vaikka ei koskan tarttunut aseeseen. Tiesi siis mistä puhui: “Kyllä vielä sotilaiden kanssa voi keskustella sodasta ja rauhanasiasta, sotilaiden kanssa jotka on nähneet mitä sota on, tietävät mitä sota on, mutta taivas varjelkoon meitä tavallisista siviileistä, jotka ovat isiltä perittyä sotaintoa täynnä ja laulavat oikein ja ovat valmiita kuolemaan kunnian kentällä, pitävät raukkana jokaista joka ei halua kuolla kunnian kentällä, näiden kanssa olen helisemässä”.

Leluhaitari, putkisyntetisaattori ja mikitetty miespolvi

Loppuun pari sanaa äänimaailmasta. Karjalaisen kansanelektron trance-haitarina ja sykkivänä sydämenä toimii neuvostoliittolainen es-mollivireinen lastenhaitari Notka. Biittiosastoa hallitsee uniikki suomalainen putkisyntetisaattori, Jonte Knifin tekemä Knifonium. Osan rytmiluupeista tein teippaamalla kaksi kontaktimikkiä polveeni. Naputtelu ja raapiminen tuottivat yllättävän valmista ja isoa elektroakustista ääntä. Syntikkamatto tuntui liian popilta ja kantele liian folkilta, joten kantele kävi modulaarisyntikan rujossa käsittelyssä. Wavefolder ja low pass gate toivat sähkökanteleeseen sähkön. Arpeggiot tarjoilee “köyhän miehen Buchla”, pieni mainio 0-Coast-syntikka joka seikkailee levyllä muutenkin tuoden vastaväriä Knifoniumin muhkeudelle. Ensimmäinen levy oli hyvin pitkälti sample-kollaasia, tämä toinen sisältää lähinnä analogisyntikoita ja kokeellista elektroakustista menoa DC-moottoreineen, kuitenkin helpon tanssittavaan asuun naamioituneena. Ja taas tuli huomattua Karjalan perinnerytmien ja konemusiikin yllättävän luonteva sukulaisuus.

 

Kuuntelulinkki, Spotify:

Tampere -18 

Hanki omaksi mm. Apple Music,  iTunes, linkki:

Tampere -18

säv. Anne-Mari Kivimäki
san. Eero Grundström ja Tuomas Juntunen

Esittäjä: Suistamon Sähkö
(Eero Grundström, Reetta-Kaisa Iles, Tuomas Juntunen ja Anne-Mari Kivimäki)